Verinen syksy - osa 1 🍂

 

Luku 1-  vieras sateessa

Sade ropisi navetan kattoon sellaisella voimalla että se tuntui tulevan katosta läpi.

Näin syksyinä ja pimeänä ilta ne muistot valtaa taas, se tapahtui 3 vuotta  sitten. kun  Joel maatilan isännän poika, lähti ovet paukkuen syksyiseen yöhön, eikä koskaan enää palannut. Myöhemmin Joelilta oli tullut kirje, jossa kertoi olevansa Tukholmassa ja kaikki on hyvin. Eikä isän tarvitsisi  murehtia miten hän pärjää.

Arto Lehtinen sulki nevatan oven ja kulki ripen askelin kotiin taloaan. Navakka tuuli tarttui hänen takkiin kuin yrittäen nostaa hänet ilmaan. Pitkin viime talvea Arto oli saanut  kuulla vihjeitä Joelin töistä Tukholmassa. Joku oli sanonut että oli kuullut Joelin sekaantuvan rikoksiin, mutta Arto ei sitä uskonut.

Sisältä tulvahti vastaan lämmin ja kotoinen tuoksu, Arto riisui märät vaateet ja keitti  teetä.

Yhtä äkkiä auton valot valaisi hetken olohuonetta

- mitä ihmettä Arto ajatteli ääneen. Sillä  ei hänelle pitänyt tulla vieraita, ei näin myöhään torstai  iltana. Arto katsoo kuinka mies nousee autosta, katsoo hetken ympärilleen ja lähtee kävelemään ovelle. Ovikellon ääni kaikuu asunnossa kuin villipeto. Arto astelee ovelle ja avaa oven. Mies katsoo hetken  Artoa ja sitten kysyy - onko Joel? Saatuaan kielteisen vastauksen,  mies seisoo jälleen hetken hiljaa, sitten laittaa käden taskuun. Arto ehti nähdä eteisen himmeässä valossa mustan metallisen esineen ja kuulla kolme nopeaa laukausta ennen kuin kaikki pimeni. Mies siirsi varovasti Arton jalkaa ja sulki Yhtä hiljaa oven.

Luku 2- järkyttävä löytö 

Tomi Laine joi nopeasti kahvin  puki ulkovaateet, ja huikkasi vaimolleen saralle

- menen käymään Arton luona. Odottamatta vastauta hän lähti ulos kirpeään syysaamuun. Hiekkatietä kävellessä Tomi muisteli nähdessään Arton viimeksi torstaina iltapäivällä ja nyt on maanantai. 

Arton piha oli hiljainen kun Tomi sinne saapui, talossa paloi valot vaikka ulkona oli valoisaa.  Tomi koputti oveen, mutta kukaan ei tullut avamaan ovea. Tomi kokeili ovea, se ei ollut lukossa, ja se oli omituista Tomin mielestä sillä Arto lukitsi oven aina vaikka oli kotona.  - Arto! Tomi kyseli ovelta, ei vastausta. Tomi avasi oven ja sitten hän huomasi Arton. Arto makasi eteisen lattialla  veri lammikossa kasvot kattoon päin. Siinä Arto oli kuin nukkumassa. Tomi katsoi Artoa kauhistunut ilme kasvoillaa, Tomi ei kyennyt hetkeen liikkumaan. 

Sara katsoi ikkunasta kun Tomi juoksi kovaa vahtia kohti kotiaan.. 

- soita äkkiä, ambulanssi. Tomi yrtti vielä jotain sanoa mutta sanat eivät tulleet suusta. 

Myöhemmin ambulanssi saapui ja totesi että arton hyväksi ei voitu mitään enää tehdä, paikalle tuli myös poliisi. 

Tomi, sara ja komisario Niemi istuivat ruokapöydän ääressä hyöryävät kahvikupit edessä.

- kuinka hyvin tunsitte Arton niemi kysyy 

-olen tuntenut Arton lapsuudesta asti. Olen hänen pojan Joelin vanha ystävä. Sara vastaa

- pidättekö vielä yhteyttä? Niemi kysyy saralta.

- ei, ei olla pidetty yhteyttä sen jälkeen kun Joel täältä lähti Sara vastaa.

Niemi kääntyy katsomaan Tomia  ja kysyy - entäs sinä? Oletko sinäkin Joelin vanhoja ystäviä? Tomi ei vastaa tuijottaa vaan kahvia kuppiaan. Sara vastaa Tomin puolesta , - ei Tomi ole Joelin ystäviä. Eikä edes tunne häntä. Niemi vielä kysyy milloin viimeksi Artoa on nähty ja sen jälkeen poistuu.  - kaikki hyvin? Sara kysyy. Tomi istuu hetken hiljaa ja sanoo - se oli varmasti Joel. - mitä? Kysyy Sara. 

- Joel tappoi isänsä. Tiedäthän sinä mitä siitä puhutaan. - tiedän, mutta tuskin oli Joel. Sara sanoo melkein suuttuneena. Sinä päivänä tuntuu että ilta ja yö tuli liiaan aikaisin. Poliisin nauhat heilui hiljaa syysillan tuulessa.