Aamun oli varhainen. Iida istui keittiön pöydän ääressä. Luki lehteä. Pelkkää uutisia. Sitten, hän pysähtyi lukemaan, se oli työpaikka ilmoitus.
Etsitään sairaanhoitajaa!
Etsitään sairaanhoitajaa Varjolan vanhainkotiin
Ei tarvita kokemusta. Yövuorot mahdollisia.
Työ alkaa välittömästi. Lisätietoa kello 18 jälkeen.
Ja sitten oli puhelinnumero johon soittaa. Iida vilkaisi kelloa se oli 08.45. Iida alkoi miettimään - Varjolan vanhainkoti. Onpa outo nimi. - onko siellä mitään mielenkiintoista? Äiti kysyy tullessaan keittöön. -ehkä. Iida vastaa ja kääntää lehden äidilleen. - työpaikka ilmoitus. Äiti aloittaa ja on hetken hiljaa -varjolan vanhainkotiin. Onko se joku uusi vanhainkoti kaupungissa? Äiti kysyy. - en tiedä. Katsotaan netistä. Iida vastaa ja alkaa etsimään tietoa. Hän kirjoittaa hakukenttään, mutta ei löydä tuloksia. - omituista. Ei mitään tietoa vanhainkodista Iida sanoo ja katsoo samalla äitiään. - ehkä se on yksityinen paikka. Äiti miettii.
- aion silti ottaa selvää ja soittaa sinne Iida sanoo. Äiti nyökkäsi epäröiden.
Iida istuu olohuoneessa ja selaa nettiä, löytämättä vanhainkodista mitään. Yhtäkkiä hän kuulee äänen, tule..... Tule Varjolaan.... täällä me odotetaan... -sanoitko jotain? Iida kysyy äidiltään. - en. Äiti vastaa ja nostaa katseen kirjastaan jota oli lukemassa.
- on se outoa että vanhainkodista ei löydy mitään tietoa. Iida sanoo ja kävelee ikkunaan. Oli alkanut sataa lunta ja päivä alkoi kääntymään iltapäivän puolella. - niin, Äiti sanoo. -ehkä se on hyvin vanha paikka josta ei löydy tietoa. Äiti miettii jälleen. Mitä pidemmälle päivä kului sitä enemmän Iidasta tuntui että jokin tai joku seuraa ja katselee häntä.
Kommentit
Lähetä kommentti