Helmi astui käytävään hämmästystä täynnä. Hän väistää käytävällä juoksevia lapsia. Helmi miettii onko tämä totta vai unta? Illalla kun he saapuivat käytävä oli likainen ja hämärä. Motelli oli kokonaan nuhjuinen. Mutta nyt motelli on siisti ja kaunis. Motelli joka oli pimeä ja hiljainen, on nyt valoisa ja naurua täynnä. Helmi pistää merkille ettei portaat natise kun hän laskeutuu alakertaan. Alakerrassa on iloinen tunnelma, ruoka pöytä notkuu ruokaa ja on paljon ihmisiä. Ulkona ei myrskyä vaan on aurinkoinen syysilta. Helmi kävelee yhden perheen ohi, he eivät katso Helmiä vaan jatkavat juttelua ovat kuin Helmiä ei olisi siinä. Sitten hän huomaa, Millan ja Lauran. Helmi ei tiedä enää mistä on kyse. Milla ja Laura jäivät äsken huoneeseen nukkumaan mutta nyt ne istuvat kahden muun tytön kanssa juttelemassa täynnä iloa ja naurua. Helmi miltei juoksee takaisin huoneeseen. Mutta siellä he ovat Laura ja Milla täydessä unessa. Silloin Helmi herää omaan huutoon. Herättäen samalla heidät. - mitä sinä huudat? Milla kysyy. Helmi ei tiedä mitä vastata, kaikki mitä hän näki oli kuin totta. Nyt hän katsoo hämmästyneenä ympärilleen huone oli samanlainen kuin heidän tulessa. - en.... en.... en tiedä. Näin kamalaa unta. Helmi sopertaa. Ulkona myrsky pauhaa voimakkaasti. Tuuli riepottellee puita mielensä mukaan, sade piiskaa maata kuin ruoska. -minkälaista unta? Laura kysyy. Laura ja Milla katsovat toisiinsa tylsistyneen näköisenä kun Helmi kertoo unestaan. Laura toteaa vaan että Helmi voisi hieman rauhoittua ja yrittää olla antamatta mielikuvitukselleen liikaa tilaa, mutta Helmi on varma että jotain vielä tapahtuu. Hiljaisuus laskeutui tyttöjen huoneeseen kun Milla ja Laura tajusivat että Helmi on tosissaan. Sitten lopulta Milla sanoo haukotellen -kello on 3 yöllä, nukutaan vielä. Jutellaan aamulla.
Kommentit
Lähetä kommentti