Milla ja Laura nukahtivat yhtä nopeasti uudelleen kuin olivat herääneet Helmin huutoon. Ja nyt Helmi häpesi sitä. Myrsky jatkoi riehumistaan, puut heiluivat tuulessa, ihan kuin tuuli olisi halunnut repiä ne irti maasta. Sade piiskasi ikkuna ruutua jossa pisarat valuivat kilpaa alas kohti ikkunan karmia. Helmille tulee kylmä. Hän kietoo peittoaan tiukemmin ympärilleen. Ja katselee pimeään ja hiljaiseen huoneeseen. Helmi toivoo että aamu tulisi nopeasti ja he voisivat lähteä kotiin. Pian Helmi nukahtaa katkonaiseen ja levottomaan uneen. Myös ulkona riehuva myrsky alkoi pikku hiljaa laantua ja lopulta myrsky hiljeni. Tuuli lopetti riehumisen, sade lakkasi. Jäljelle jäi vain syvä hiljaisuus. Syysaamu valkeni aurinkoisena. Aurinko sai puiden värikkäät lehdet näyttämään kirkkaita värejään. He heräsivät yksi vuorollaan. - lähdetäänkö tänään kotiin? Helmi kysyy. Vaikka tietää mitä he ovat mieltä. Hetken he ovat kaikki hiljaa, kuin miettien mitä tekisivät. Mutta lopulta he päättävät yhdessä lähteä kotiin. -eiköhän tämä ole jo nähnyt. Milla sanoo ja alkaa pakata vaatteita. Yhdessä he lähtevät alakertaan ja lähtevät kohti kotia. Hiljaisina he ajat. Lopulta he pääsivät kotiin ja kertoivat mitä siellä oli tapahtunut. Myöhemmin Helmi huomaa olevansa osa Rustwood motelin menneisyyttä.
Kommentit
Lähetä kommentti