varjolan vanhainkoti 3/4

Ida  katseli vielä hetken vanhainkotia. ja nyt Idasta tuntui että olisi pitänyt jäädä kotiin. paikka tuntui pelottavalta pimeää talvi iltaa vasten.  Ida astui terassille joka narisi aavemaisesti. terassilla oli keinutuoli joka keinui vaikka ei tuullut. Idaa alkoi todella pelottaa. ovi avautui naristen ja vastaan tuli ummehtunut haju. ketään ei näkynyt eikä talo näyttänyt sisältä vanhainkodilta vaan enemmän jonkun kodilta. -haloo?? Ida kysyi hiljaa, mutta hänen ympärillä oli vain hiljaisuutta. Ida alkoi jo miettimään miten pääsisi pois täältä. hän katsoi kännykkää. ei kenttä näytti kännykkä. Ida ei siis pystyisi soittaa minnekkään. samassa kuului kuin olisi jotain metallista ja painavaa vedetty pitkin lattiaa. se kuului ensin kaukaa mutta sitten ääni pikku hiljaa voimistui ja yhtä äkki loppui. 

- hei, kiva kun tulit. kuului naisen ääni Idan takaa. Ida säpsähti ja kääntyi katsomaan. nainen jatkoi, - anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää ja hymyili mutta hänen silmänsä olivat kylmät ja elottomat. Ida yritti hymyillä takaisin. samassa sama metallinen ääni alkoi uudestaana. - mistä tuo ääni tulee? Ida kysyi, mutta nainen oli kuin ei olisi kuullut Idan kysymysta tai ei kuullut sitä mitä Ida kuuli. -tervetuloa varjolan vanhainkotiin, minä olen hoitaja Kaisa. nainen sanoi ja hymyili uudestaan.  Ida käveli Kaislan mukana kansliaan. siellä oli muita hoitajia. He kääntyivät katsomaan heitä kun he saapuivat sinne. - tässä on Ida, tulee hoitajaksi. Kaisla sanoi ja kehtotti Idaa ottamaan kahvia. 

kahvi oli kitkerää, kuin se olisi ollut pannussa monta tuntia.  Kaisla katsoi Idaa ja sanoi - Heidi näyttää missä sinä voit nukkua. kun Ida oli juonut kahvinsa ehkä hieman väkisin. Heidi sanoi - täällä on huoneesi.  Huone oli karu. siellä oli vain pöytä, nojatuoli ja sänky. ja kaapit joiden ovet olivat melkein irti. Heidi jätti Idan huoneensa. ja Ida alkoi järjestää vaatteitaan kaappiin mutta häntä inhotti paksu pöly kerros. yhtä äkki hänen seinälle oli ilmestynyt teksti jossa luki "älä jää yöksi."  teksti lähti seinältä yhtä äkkiä kuin oli siihen tullut. 

Ida saapui takaisin kansilaan ja siellä istui  nuori mies. - hei. olen Ida uusi hoitaja. Ida sanoo ja mies kääntyy katsomaan. -hei. olen Jonas.  kansilaan tuli muitankin hoitaja. Ida uskalsi avata suunsa. - onko tämä aina ollut vanhainkoti? Ida kysyy. Heidi joka aiemmin näytti idalle huoneen vastasi. - ei, tässä oli ennen mielisairaala. Jonas nostaa katsee lehdestä ja naurahtaa. mutta nauru oli enemmän ontto kuin lämmin tai hyväntuullinen. - vai mielisairaala. tässä oli ennen rangaistuslaitos. tänne tuotiin onglema nuoria. Jonas sanoi. Idaa kylmäsi. -missä nämä nuoret nyt on? Ida kysyi.  - osa karkaisi eikä niitä koskaan löydetty ja osa on täällä edelleen. Heidi sanoi.  - mutta nyt Ida menehän nukkumaan. sinun ensimmäinen työaamu on huomenna. Jonas sanoo. kun ida saapui huoneeseensa häntä kylmäsi edelleen. osa nuorista jotka oli joskus joutunut rangaistuslaitokseen oli edelleen täällä. siitä ida ei saanut selvää keitä he olivat.