Sofia katseli hetken pihamaata Jota peitti lumikerros. Aaro ei ollut vieläkään vastannu viestiin.
Sofia oli päättänyt jos Aaro ei vastaan hän ei myöskään lähden Aaron luokse.
Karjanpaistin tuoksu tuli uunista kun Sofia kurkkasi uuniin, se saisi vielä hetken olla uunissa ennenkuin oli valmista. Sofia oli sytyttämässä kynttilää ikkunalla kun auto ajoi pihaan. Autosta nousi mies, se oli Aaro. Sydän pamppaillen Sofia katsoi kun Aaro asteli varmaan askelin kohti taloa, samalla vilkuilen tielle päin, ihan kuin hän pelkäisi että joku näkisi. Aaro astui sisälle kuin asuisi talossa.
- Anteeksi, en vastannut viestiin. Mutta tulen kuin omistaisin talon, Aaro sanoi heti kun oli saanut riisuttua takin. - ei se mitään, Sofia vastasi. - ompa herkkullinen tuoksu Aaro sanoi. - karjanpaistia ja perunoita. Sofia sanoi - hyvä itsenäisyyspäivän ruoka, Aaro vastasi.
He olivat hetken hiljaa ja sitten Sofia sanoi miltei kyyneleet silmissään - Helmi-mummo teki aina itsenäisyyspäivänä ruuaksi karjanpaistia. Aaro tuli Sofia viereen silitti hellästi mutta hieman kömpelösti hänen selkää. Syödessä itsenäisyyspäivän ateriaa he muistelivat Helmi- mummoa.
Yhdessä he katsoivat linnanjuhlia ja arvostelivat naisten juhlapukuja.
Mitä pidemmälle ilta eteni Sofia huomasi pitävänsä Aaron seurasta vaikka hän olikin hieman tai ehkä liian avulias antaamaan naapuri apua.
Puolen yön jälkeen Sofia huomasi sanovansa -kyllä, sinä voit yöski jäädä ja lisäsi hätääntyneenä -siis tottakai jos haluat.
Kun he maksivat peiton alla kun Aaro hyppäsi ylös. - auto, se pitää siirtää. Tuon sanottua Aaro syöksyi ulos. Tullessaan sisälle Aaro sanoi - auto näkyi tielle. Ja en halua että huhut lähtee liikkeelle.
Kommentit
Lähetä kommentti