Ilta hämärtyi ja pimeys laskeutui mökin ylle. Ainoa valon lähde koko tienoolla oli pellon takaa olevassa talossa. Sofia tajusi että jos hän tarvitsisi oikeasti apua olisi ehkä turvauduttava Aaroon. Mutta Sofia ei pyytäsi Aarolta apua ennenkuin olisi todellinen hätä. Sofia nousee natisevia portaita vintille. Kattovalo räpsyy hetken ennekuin syttyy kunnolla. Sofia antaa katseen kiertää aulassa. Sohva ja kaksi lipastoa. Toisen lipaston päällä on kaksi isoa pahvilaatikkoa joissa lukee joulukoristeita. Sofia ajatteli oliko mummo aavistanut että joku tulee viettämään joulua mökillä. Sofia avaa huoneen oven kylmä tuulahdus tuo mukanaan aavistuksen lapsuuden kesän tuoksua. Sofia sytytti pieneen pönttöuuniin tulet. Katseli ympärilleen. Pikku hiljaa huone alkoi lämmetä ja kuurankukat ikkunoista sulaa. Sofia katseli huonetta. Siellä tuoksui kesä ja puhtaus. Sängyllä oli mummon parhaat valkoiset pitsi lakanat ja sängyllä lepäsi avonainen albumi, se oli jätetty siihen kuin joku olisi lukenut sitä hetki sitten. Laskenut albumin käsistään ja poistunut huoneesta. Sofia otti albumin käteensä ja katsoi kuvaa. Siinä Sofia oli lapsi, hän kiikkui kesätuulen mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti